torstai, 17. joulukuuta 2009

Kengät, osa 5.


17-vuotiaana sekosin suinpäin Anja Kaurasen esikoisromaaniin, sen kieleen ja kerrontaan, rakastuin Sonja O.:hon, ja luin näitä sivuja uudelleen ja uudelleen.

Ajattelin, että kaikkien maailman tyttöjen pitää lukea tämä kirja, ilman sitä ei voi kasvaa naiseksi. No, ehkä voi, mutta minulle tämä oli oleellinen osa sitä kehitystä.

Sonja O. avasi oven epäsovinnaisuuteen, jollain tapaa myös kauneuskäsitysten hylkäämiseen. Sitten menikin monta vuotta punaisissa tennareissa, monta paria on puhki kulutettu, kaikki yhtä rakkaita. Tajusin, että minä en ole sidonnainen muiden käsityksiin siitä, millainen tulisi olla. Minä voin olla kaunis juuri sellaisena kuin kunakin päivänä olen. Ja ihan kuten Sonja O.:lla, minullakin on oikeus vaihtaa ulkoista ja sisäistä habitusta tuuliviirinä, jos siltä tuntuu. Vain kokeilemalla oppii.

Punaiset tennarit ovat kuitenkin aina olleet jalkojen peruspilarit. Jos ei ole mitään päälle laitettavaa, on aina punaiset tennarit ja niiden kanssa kevyempi askel, ja jos ei ole mitään luettavaa, on aina Sonja O. ja suomenkielen ihanuus.

11 kommenttia:

14a4:n Hanna kirjoitti...

Tämä oli hauska kirjoitus ja niin syvä. Sonja O.:lla on ollut minuunkin suuri vaikutus. Luin sen suunnilleen saman ikäisenä kuin sinäkin. Tennareissa on värit vaihtuneet, mutta yhtä kaikki en ole vaihtanut niitä "naiskenkiin". Mulla sisäinen Sonja O. näkyy mm. sen suuntaisina ajatuksina, että pitäisi 30-vuotispäivän kynnyksellä niskavillat värjätä vihreiksi:D

marjohei kirjoitti...

Tennarit jalassa taidan tepsutella kirjastoon lainaamaan tai ainakin kysymään kyseistä kirjaa! Houkutus lukea se kasvoi suuremmaksi, mitä pitemmälle kirjoitustasi luin.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä! Tää kuulostais siltä et se ois hyvä lukea.

Sanna kirjoitti...

En oo lukenu Sonja O:ta. Oot ennenkin kehunu sitä. Mutta jostain syystä pelkään, että en tykkäis siitä, niin en uskalla edes kokeilla.

Hieno kuva. Jotenkin kunnioitusta herättävä.

Olina kirjoitti...

Hanna, niskavillat vihreiksi kuulostaa oikein hyvältä! Sisäisen Sonja O.:n tahdon säilyttää aina.

Marjohei, tepsuttele pois! Mutta laita villasukat tennareihin, tuol on niin kylmä;)

Neiti Nimetön, ole hyvä vain!

Sanna, kiitos kuva kehusta! Niin, tottahan on, että tämä kirja taitaa olla niitä vahvoja mielipiteen jakajia, joko tykkää tai sitten ei. Suuri tekijä lienee kirjan kieli, Anja Kaurasen tavaramerkki, joka on tässä ehkä vahvimmillaan. Mutta kyllä suosittelen kokeilemaan, aika pian sen huomaa, tuleeko luettua loppuun vai ei.

violet kirjoitti...

Luettu on ja siitä on kauan.
Tykkäsin tästä postauksesta. Muista (ja kyllähän muistatkin) että samalla asenteella voi vetää vaikka eläkeläisenäkin vielä.

Liivia kirjoitti...

Tämä oli kiva juttu, ja sopivat niin yhteen kirja ja kengät hyvinen perusteluineen.

Minuun kirja ei vaikuttanut, koska en muista siitä mitään. Taisin lukea sen liian vanhana, noin kolmikymppisenä...Anja Kaurasen tenhoihin en ole muutenkaan päässyt, Arabian Lauri taitaa olla ainut josta olen tykännyt.

17-vuotiaana minuun taisi vaikuttaa eniten Häräntappoase. Muistan kuinka menin lukemaan sitä kylmän saunan lauteille, ettei kukaan näkisi kuinka poskiani kuumottaa:D Tuo onkin Härkösen kirjoista edelleen paras!

Olina kirjoitti...

Violet, ihan totta, asennetta voi löytyä - iästä viis!

Liivia, minä puolestani olen ahminut jokaisen Härkösen/Snellmanin innolla, mutta tämä on mielestäni se paras.

Celia kirjoitti...

Kiva postaus!
Tykkään tästä sinun kirja ja kenkä- sarjasta.

Minuun ei Anja Kaurasen kirjat ole kummasti kolahtaneet. Ainoa, josta tykkäsin kovastikin oli Kaipauksen ja Energian lapset. Siitä on kyllä jo varmaan yli kymmenen vuotta, kun luin sen, mutta muistan sen yhä.

Mulla oli muuten ihan sama juttu kuin Liivialla tuon Häräntappoaseen kans. Luin sitä piilossa naama punaisena peiton alla nuorena tyttönä.

Olina kirjoitti...

Celia, no nyt tulee jo sellainen olo, että olen oikeasti jäänyt paljosta paitsi, kun en itse lukenut Häräntappoasetta tuolloin. En voinut, kun kaikki lukivat... Sittemmin olen kyllä löytänyt Härkösen, mutta tähän kyseiseen en ole osannut tarttua.

Jonna kirjoitti...

Minä en ole lukenut Sonja O:ta, jätin kai lukematta, kun oli kaikkea muuta. Häräntappoaseen luin seiskalla ollessani ja se kolahti silloin tosi kovasti. Luen sen vieläkin säännöllisin väliajoin. Kauraselta olen kyllä lukenut joitakin muita kirjoja.