Minä ihan todella vihaan suomi hiphoppia/r'n'b:ta/mitäsenyton.
Vihata on kovin voimakas ilmaisu, mutta nyt, kuunneltuani tätä yhtä ja samaa naapurin suosikkikappaletta vuorokauden lähes tauotta (myös yöllä), olen valmis käyttämään kyseistä termiä.
Ja tässä tulee valinnan paikka.
Voin valita, että annan näennäisesti pienen huonon asian (tylsän musiikkikipaleen) pilata koko päiväni, kaiken aikani. Tai voin valita, että nyt vielä yritän ja pinnistän ja olen iloinen pienistä asioista. Niitäkin on:
Satoi vähän lunta. Poika nukkuu hyvin päiväunia (jos ei yöllä nukkunutkaan). Ruoka oli hyvää. Postissa tuli paketti. Niin ja blogit, teidän ihanien ihmisten blogit! Ne joissa saa nauraa, tulla hyvälle mielelle, pohtia asioita, ottaa kantaa, kurkistaa toisiin maailmoihin. Se on minulle arvokasta!
Siispä valitsen olla iloinen pienistä asioista. Kokeillaan, toimiiko.
4 kommenttia:
Niin milloinkas pääsette omaan kotiin..? :)
Sitkeyttä siihen asti!
Se on kummaa, miksi naapurit soittaa aina niin huonoa musiikkia:P
Ei vaan. Ärsyttävä juttu. Onneksi on vielä niitä kivojakin juttuja.
Hyvä valinta ;) Ihana poika siellä nuttujen alla nukkuu <3
Voimia!
Ansku, tammikuussa=) Sitä odotellessa...
Hanna, niin, musiikkimakuja on monia, ja yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että kukin tykkää, mistä tykkää, mutta että yhtä ja samaa kappaletta kokoajan. Huoh. Siinä on jo naapurin hermo koetuksella;)
Katja, se on jotenkin ylettömän hellyyttävää, kun toinen nukkuu toppauksissaan. Ja itselle tulee vähän kade olo; voi kun joku toppaisi minutkin, laittaisi vaunukoppaan ja hytkyttelisi=)
Lähetä kommentti