Jos osaisin, kertoisin, miltä tuntuu kun hän nauraa.
Hyvältä, hyvältä, hyvältä!
Voisin ottaa hänestä sata valokuvaa minuutissa ja ne olisivat mielestäni hienoimmat otokset ikinä.
En ole koskaan ikinä milloinkaan ennen ollut näin rikki poikki loppu kuitti finaalissa fyysisesti. (Toisinaan henkisestikin.)
Enkä ole koskaan ikinä milloinkaan ennen ollut näin varma, näin onnellinen, näin omalla paikallani. (Ainakin suurimman osan aikaa.)
Jotkut kai pamahtavat täyteen äidinrakkautta kun ensi kertaa kuulevat lapsensa parahtavan. Minulta tämä on vienyt aikaa. Onhan vastassa ihan kokonainen persoona, kaikkine omine vivahteineen, joita vasta opetellaan.
7 kommenttia:
ihana kirjoitus,ihan kuin omasta itsestäni ja esikoispojastani silloin..minä odotin itseltäni sairaalassa pojan synnyttyä jotain suurta tunnekuohua(?)...enimmäkseen koin ihmetystä ja jonkin sortin järkytystä että apua,mitä jos se käy kohta itkemään :D
äidiksi ei kait voi opetella etukäteen,siihen kasvaa ajan kanssa.
ihanaa joulun odotusta teille !
-yksi hiljaisempi lukija :)
Kauniisti kirjoitettu. :)
Ööö, sählään täällä taas. Äskeinen siis minulta. :)
Hei sinä hiljaisempi lukija, mukavaa, että kommentoit! On ihan totta, ettei äidiksi voi opetella, vaikka kuinka yritinkin. Nyt vasta sitä jotenkin hyväksyy, että äitiys on matka, ja tämä matka on vielä ihan alussa.
Oikein hyvää joulun odotusta myös sinulle!
ElsaIlona, kiitos kiitos!=)
Oi, muistan tuon tunteen. Luin odotusaikana kaikki oppaat odotuksesta ja synnytyksestä. Kun Lapsi sitten syntyi, olin ihan äimänä, että mitä tämän kanssa teen. No siihen kyllä oppi vähitellen - siis olemaan äiti. Ei sitä voi kirjoista oppia. Lapset on parasta (ja joskus kamalinta) elämässäni. Aiheuttavat syvimmät tunnekuohut.
- Elma -
Ensimmäiseni kanssa oli hyvin vahvasti juuri kaikkea tuota. Ihan kaikkea juuri tuollaista.
Tuntuu että pelkäsin omaa lastani, ts. sitä etten osaa reagoida, osaa olla hänelle hyvä jne. Tiedät varmasti tähän liittyvät ajatukset.
Kovin ihanainen ja suloisesti hymyilevä poika teillä on.
Toivon kaikkea hyvää yhteiselle matkallenne.
Itku pääsi kun luin tämän. Niin samat on tunteet. Huh, ei löydy enempää sanoja.
Voimia <3
Lähetä kommentti